Pirren blogi osa 2.

IMG-20240503-WA0005

Talolla tapahtuu myönteisiä, kuin myös surullisia asioita. Otetaan tähän alkuun pieni hiljainen hetki mummukalle, joka siirtyi paremmille hiirestysmaille. Ei ole kipuja enää, kun saat sinä vapaana liitää. On askel kevyt, mieli huoleton, hiirestysmaa loputon.
Kyyneleet on kuivattu ja elämä jatkuu talolla normaaliin tapaan. Usea kissa on löytänyt joko oman
ihmisensä tai päässyt kotihoitoon. Myös muutama kissa talolla on varattuja. Se, jos mikä tuo
hymyn huulille. Pääsy oman kodin lämpöön on se, mitä jokaiselle kissalle toivoisi tapahtuvan. Ja
ihan jokaiselle muullekin eläimelle, joka tulee taloon vierailulle syystä tai toisesta.
Lahjoituksia saapuu lähes päivittäin. Lämmin kiitos jokaiselle. Lahjoituksista kissat saavat
syödäkseen ja lämmikettä sekä pehmusteita. Eli siis parhaimmat olot, joka täällä voi saada. Lisäksi
meiltä saa rapsutuksia ja lepertelyjä. Joukossamme toki on niitä, jotka arvostavat etäisyyttä. Eli
siivouksen ja ruokkimisen lisäksi ei muuta tarvita. Heistäkin toki kuoriutuu ajan mittaa ja oikeassa
ympäristössä seurallisempia.
Tällä hetkellä meidän taukotilaamme kaunistaa, sekä hiljaisuutta rikkoo neljä kauluskaijaa. Kolme
häkkiä, joista yhdessä on isä ja äiti, pojat omissa häkeissään. Veikeitä otuksia, joita jää mielellään
kahvikupposen äärellä tuijottamaan. Toki heistä lähtee välillä kovaa meteliä, sitä ei kieltäminen.
Mutta lintuihminen sen ymmärtää. Olisikohan lukijoissa ketään, jonka sydän sykkii linnuille?