www.ksey.net

Kissoihin pääsee tutustumaan vain ennakkoon sovitusti ja tutustumisaika sovitaan yleensä adoptiohaastattelun jälkeen. Aina ennen yhteydenottoa tutustu luovutusehtoihimme ja käytäntöihimme (linkki alla). Täytä KSEY:n adoptiohakemus (linkki alla), jos olet kiinnostunut adoptoimaan meiltä kissan. Tällä lomakkeella voit ilmoittaa kiinnostuksesi Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen kissan/kissojen adoptointiin. Lomakkeen voi täyttää ja lähettää ma-pe noin klo 08-23.

Lisätiedustelut Ksey:n kissoista eläintalolle: arkisin klo 8-16 puh. 040 821 5554 tai elaintalo.ksey@gmail.com. Adoptioprosessi kuitenkin alkaa aina adoptiohakemuksesta, joten täyttelehän hakemus, mikäli haluat adoptoida Ksey:ltä kissan. Mahdollisiin lisäkysymyksiin usein tulee vastaukset puhelinhaastattelun yhteydessä, eikä adoptiohakemuksen tekeminen sido hakijaa ottamaan kissaa. Hakemukset pyritään käsittelemään 1-2 viikon kuluessa. Adoptiohakemuksen löydät Hinnasto-sivultamme.

Hinnasto ja luovutusehdot ja -käytännöt

KSEY luovuttaa kissoja vain sisäkissoiksi. Ulkoilu on sallittua vain valjaissa tai ulkotarhassa. Kerrostaloasunnoissa edellytämme, että kissan turvallisuus on huomioitu ikkunoiden ja parvekkeiden osalta, eli parveke tulee olla verkotettu tai lasitettu ennen kissan kotiin muuttoa. Tuuletusikkunoissa on oltava verkot. Emme luovuta kotiin, jossa on vapaasti ulkoilevia kissoja. Kodin muiden kissojen tulee olla myös leikattuja ja rokotuksien voimassa. Emme luovuta kissoja paikkoihin, joista yhdistys tai eläinsuojeluviranomainen on aiemmin ottanut kissoja luovutuksina tai määräyksellä pois. Jos otat kissan kotiin, jossa on entuudestaan jo kissoja, toivomme sinun perehtyvän kissojen totuttamiseen toisiinsa, sillä se on yleisin syy kissan palautumiselle yhdistykselle. Jos olet adoptoimassa arkaa kissaa, perehdy näihin vinkkeihin, sillä tämä on toinen palautumisen yleisin syy.

Kissat sijaitsevat Kouvolassa. Jos kissa sijaitsee muualla, siitä on maininta tekstissä. Ksey:n eläinpitäjä- ja pitopaikkarekisterin asiakastunnus on 15563176.

 

Olen ihana ja sievä tyttökísu Enni. Olen nuori tyttö vielä, n.1-2-vuotias. Olen todella leikkisä ja energinen. Ujostelen vielä ihmisiä, mutta rohkaistun pikkuhiljaa. Tulen jo ruoka-aikoina hoitajan jalkojen juurelle ja otan herkkuja kädestä. Muiden kissojen seurassa puhkean kukkaan. Kissalaan muuttaessa menin heti moikkaamaan kaikki kisut ja yritin puskea kaikkia häntä pystyssä. Hoitajien kertomana on kuulema harvinaista, että kissalaan juuri muuttanut kissa on heti niin rentona ja kaikkien kisujen kaveri. Minäpä tyttö olen sellainen! Minä haluan ehdottomasti uudessa kodissa kissakaverin, jonka kanssa leikkiä ja viettää päiväunia yhdessä. Yksinään on tylsää ja pelottavaa.

 

Olen kilpparityttö nimeltä Oona. Olen ujo, mutta rauhallinen ja kiltti kisu. Annan käsitellä itseäni vaikkakin välillä suhisen sen merkiksi että jännittää. Minulla on todettu ruoka-aine allergiaa ja se ilmeni korvien töhnäisyydellä. Nyt on viimein löytynyt sopiva ruoka eliminaatiodietiin jälkeen. 

Olen söpö 1-2-vuotias tyttö Elna. Hieman vielä ujostelen ihmisiä, mutta rohkaistun pikkuhiljaa. Annan silittää itseäni välillä, kun eläintalossa on ihan rauhallista. Leikin kovasti itsekseni ja rakastan kaikenlaisia vieriviä palloja. Tulen toimeen muiden kissojen kanssa, mutta sydänystävää en kissalasta ole vielä löytänyt.

Olen ihana 7-8-vuotias poikakissa Pätkis. Aluksi hieman ujostelin eläintaloa ja sen ihmisiä, mutta meni vain pari päivää, kun tulin uteliaana tutustumaan. Rakastan silityksiä ja huomiota, oikein heittäydyn selälleni ja nautin maharapsuista. Minulta on poistettu hammaskivet ja hammaskiven poiston yhteydessä yhdestä hampaasta löydettiin kiillevaurio. Tämä hammas on seurailtava ja voi vaatia poiston tulevaisuudessa.

Minä olen ujo tyttö nimeltä Sohvi. Olen nuori kisu, noin 2-4-vuotias. Usein pysyn piilossa omassa pesässäni, mutta olen alkanut hieman rohkaistumaan ja välillä vietän päiväunia ihan näkösälläkin. Aamuisin tulen rohkeasti syömään, mutta usein vartun että ruokapaikalla ei ole muita. Ihmiset jännittävät vielä kovasti, mutta rauhallisella hetkellä annan silittää itseäni, mutta katselen ihmistä silmiin varautuneella katseella. Ajan kanssa ja kotioloissa varmasti rohkaistun pikku hiljaa.

Minä olen söpö, hopeanharmaaraidallinen poikakisu nimeltä Kumina. Olen noin 2-4-vuotias. Minua vielä hieman ujostuttaa, luikin helposti piiloon jos koen että ihminen tulee liian lähelle. En uskalla vielä silitettäväksi, mutta hoitotoimenpiteet sujuu hyvin, enkä koe tarvetta edes sähistä. Aika, ruoka ja namit ovat tie sydämeeni. Pidän muista kissoista kovasti ja olisikin ihanaa, jos minulla on kissakaveri uudessa kodissa.

*huom 3.2.: Aatulle tullut muutama hakemus ja koti löytynee jo tulleista hakemuksista*

Olen v. 2020 syntynyt poitsu nimeltä Aatu. minulla on kaunis harmaa turkki ja vihreät silmät. Olen kodinvaihtaja. Tulin eläintalolle omistajani menehdyttyä. Olen rohkaistunut kovasti eläintalolla. Tulen aina häntä pystyssä moikkamaan hoitajia ja söpöllä äänelläni maukaisen tervehdyksen. Pusken kovasti käsiä vasten ja nautin silityksistä.

Olen ujo tyttö Saimi. Saavuin eläintalolle kesällä tiineenä ja synnytin pentuni sijaiskodissa. Pentujen lähdettyä uusiin koteihin saavuin eläintalolle etsimään omaa loppuelämän kotiani. Ujostelen vielä kovasti, enkä anna silittää, mutta ajan kanssa rohkaistun. Usein suhisen kovasti, mutta viime aikoina olen alkanut jo tulla hoitajien luo häntä pystyssä. Välillä maukaisen ja ilmaisen näin, että olisi kiva saada ruokaa.

*Varattu*

Minä olen ujo, n 5-vuotias kilpparikisu Maisa. Kissalassa olen rohkaistunut kovasti ja minua näkee jo esillä päiväsaikaan. Viihdyn useimmiten omissa oloissani, enkä ole vielä kaveria kissalan kisuista löytänyt. Tulen kuitenkin toimeen muiden kanssa. Tulin eläintalolle pentujeni kanssa, mutta pentujen lähdettyä uuteen kotiin, tulin sijaiskodista takaisin eläintalolle etsimään sitä loppuelämän kotia. Ajan kanssa ja kotioloissa varmasti rohkaistun, olen jo rohkaistunut eläintalolla kovasti.

*varattu*

Olen 2-4-vuotias poikakisu nimeltä Nipa. Minä olen hieman ujo vielä, mutta annan silittää ruokailun yhteydessä. Katson tarkasti muista kisuista mallia ja rohkaistun jatkuvasti. Kissalassa olen niin rennosti ja tulen kiehnäämään hoitajan pohkeita, varsinkin ruoka-aikoina. Minä varmasti tarvitsen kissakaverin uudessa kodissa. Usein pusken ja kiehnään muita kissoja ja hakeudun muiden kissojen seuraan. Minä käväisin uudessa kodissa, jossa olin vain pari päivää. Mau’uin yksinäisyyttäni siellä, enkä ehtinyt sopeutua uuteen kotiin ollenkaan. Kodin kissakaverista otan varmasti mallia, ja hoksaan, ettei minulla ole mitään hätää.

Olen kaunis kilpparikisu Kaneli. Nuori tyttö olen, noin 2-3-vuotias. Ujostelen vielä kovasti eläintalolla ja pinkaisen piiloon, mikäli tulet mielestäni liian lähelle. Olen rohkaistunut jo hieman alkupäivistä. Varsinkin ruoka-aikoina tulen rohkeasti hoitajien lähelle. Kotioloissa rohkaistun varmasti, kun totun siihen omaan ihmiseeni ja koti-ympäristöön. Tulen toimeen muiden kissojen kanssa ja haen turvaa toisista kissakavereista.

 

 

Olen komea poikakisu nimeltä Naava. Minulla on kaunis kiiltävä musta turkki ja pienet valkoiset läikät koristavat rintaa ja vatsaa. Olen noin 3-5-vuotias. Kissalaan muutettuani olen rohkaistunut todella paljon. Tulen ruoka-aikoina tutun hoitajan viereen syömään ja pyyhkäisen hoitajan pohkeita samalla. Rakastan silityksia ruokaa saadessa ja syödessäni, mutta jos tulet kesken päiväunien minua moikkaamaan, suhisen merkiksi, että haluaisin olla omissa oloissani. Olisi mukavaa, jos uudessa kodissa olisi kissakaveri.

Olen ihana kissaherra nimeltä Sniikki. Nuori poika olen. Nimeni tulee siitä, kun olin erään paikan kissaporukasta viimeinen kisu, jota ei oltu vielä saatu turvaan. Välttelin loukkua lahjakkaasti monta viikkoa. Kävin loukusta syömässä ruokaa mutta onnistuin välttämään loukun laukeamisen. Eräs kylmä yö sitten pääsin viimein turvaan. Olen rohkaistunut rutkasti ja tulen muiden kisujen tavoin pyörimään ja hyörimään ruoka-aikoina hoitajan ympärille. Silityksistä nautin kovasti. Uudet ihmiset vielä saattavat jännittää, mutta vietä kanssani hetki ja tarjoa nameja, niin rohkaistun varmasti.

*Varattu*

Kaverukset Jeremias Ja Elvira (iät 6-vuodesta ylöspäin) ovat tulleet eläintalolle alkukesästä luovutuksena, koska omistaja ei pystynyt enää huolehtimaan heistä. Luovutuksen syyt ei olleet kissoista johtuvia. Kaksikko jännitti eläintalolla alkuun ihan kamalasti. He olivat kipeitä hoitamattomien hampaiden takia ja flunssakin teki tukalan olon. Molemmat hengittivät kieli ulkona rohisten. Heitä pelotti niin paljon, että turvallisinta oli hengailla päällekkäin nurkassa. Flunssaan onneksi puri antibioottikuuri ja molempien hampaatkin hoidettiin. Nyt asiat ovat paljon paremmin. Kaksikosta Elvira (kilpparityttö) tulee siliteltäväksi, varsinkin ruoka-aikoina. Vieraita ihmisiä saattaa jännittää aluksi. Punainen poika Jeremias on rohkaistunut myös ja näyttänyt ihanan puolensa. Jeremias oikein puskee käsiä vasten ja nauttii silityksistä niin paljon. Pari luovutetaan mieluiten yhteiseen uuteen kotiin. Parin Fiv/Felv testi oli negatiivinen.

Olen rauhallinen komistus nimeltä Eevertti. Olen 6-7-vuotias kodinvaihtaja. Minulla on komea savunharmaan värinen pehmeä turkki. Olen aivan ihastuttava. Katselen lempeillä silmilläni sinua etäältä. Tuttuja ihmisiä tulen iloisesti moikkamaan ja annan silittää. Uusia tuttavuuksia katselen ensin etäältä ja tutustuttani rentoudun. Kotioloissa olen ihan rento kotikisu. Minusta luovuttiin, koska perheeseen tuli lisäystä ja sehän alkoi jännittämään minua liikaa. Vetäydyin kuoreeni. Minun tarinani on alkanut Kseyltä, kun saavuin löytökissana eläintalolle muutama vuosi sitten. Etsinnässä nyt on rauhallinen koti, jossa voi olla rauhallinen kissakaveri. Edellisessä kodissa minulla oli pomotteleva kissakaveri, joka ei antanut minun edes syödä rauhassa. Kaverin muuton myötä puhkesin kukkaan. Asustelen kissalassa muiden kisujen kanssa ja varsinkin ujojen kisujen kanssa tulen toimeen ihan hyvin. Kohdatessani suuren egon omaavan kisun, väistelen tätä, piiloudun ja pelkään.

Minulla on todettu hammassyöpymäsairaus. Kävin suun röntenissä viimeksi toukokuussa 2025 ja kaksi huonokuntoista hammasta piti poistaa. Hammassyöpymäsairaus on etenevä sairaus, joka vaatii eläinlääkärin tekemän tarkistuksen vuosittain.

Kotihoidossa olevat kissat alla. Nämä kissat asuvat sijaiskodeissa tällä hetkellä, eivätkä ole eläintalolla

*Sijaiskodissa*

Olen komea poitsu Wille. Minä tulin eläintalolle löytyneenä. Minulta jouduttiin pian tuloni jälkeen poistamaan toinen silmä, koska siinä oli vanha vamma. Yhdellä silmällä pärjään hyvin. Ujo poika olen, mutta rohkaistun hurjaa vauhtia. Ikäni on noin 7-vuodesta ylöspäin. Rakastan kissalan ulkotarhassa oleilua. Asustelen kissalassa muiden kissojen kanssa ja yhteiselo sujuu hyvin. Minä olen rohkaistunut niin paljon alkuajoista. Annan jo tuttujen hoitajien silittää minua ja nautin rapsutuksista niiiin kovasti.

*Varattu*

Pai on nuori tyttökissa. Pai tuli sijaiskotiin tiineenä ja nyt pentujen kasvettua ja muutettua omaan kotiin, olisi se myös Pain toiveissa. Pailla ei ole aiemmassa elämässä ollut juurikaan ihmiskontakteja, joten ollaan edetty pienin askelin. Alkuun Pai puolusti itseään agressiivisesti, eikä uskaltanut oikein liikua, mutta se on mennyttä elämää. Pai elelee normaalin kotikissan elämää sijaiskodissa. Uskaltaa jo nukkua päiväsaikaan sängyssä, ja jos varovasti hiivit niin mahdut parisängyn toiselle puolelle. Sohvalla kanssa uskaltaa jo ajoittain kölliä, sekä kiipeilypuussa. Pai hakee herkkuja kädestä, mutta kyllä herkästi lyö tassulla että saa herkut putoamaan. Sähisee vielä, jos kävelet liian reippaasti ohi. Pai ei anna vielä silittää mutta sormia saattaa käydä haistelemassa. Pai pitää muista kissoista ja leikkii muiden kanssa. Ruoka maistuu ja vessahommat sujuu. Pikkulapsiperheeseen Pai ei sovellu, mutta teinien kanssa on tullut juttuun. Pienempiä lapsia vähän jahtaa ja huitoo. Pai on leikattu, rokotettu ja sirutettu.

Olen paksuposkinen pojankolli nimeltä Paavo. Olen varautunut ihmistä kohtaan. En anna vielä silittää. Olen kuitenkin rohkaistunut sen verran, etten enää näe tarvetta suhista ihmisille. Tulen myös muiden kissojen tavoin ovelle vastaan ruoka-aikoina ja häntäkin meinaa nousta ylös. Ajan kanssa rohkaistun vielä enemmän, varsinkin rohkean kissakaverin vierellä. Toivon kotia, jossa on kissakaveri.

*Sijaiskodissa Haades kisun kanssa ja etsin yhteistä kotia Haadeksen kanssa.

Olen ujo mustaturkkinen tyttö Iiris. Noin 5-7 vuotias. Olen rohkaistunut kovasti eläintalolla alkupäivistä. Alkuun (marraskuussa 2024) olin peloissani ja puolustauduin suhisemalla ja läpsimällä. Nykyään, (kesä 2025), nuuskin rentona hoitajan sormia namien toivossa, tulen ihan viereen katselemaan hoitajan touhuja ja olen alkanut näyttämään leikkisää puoltani. Rakastan kun hoitaja liikuttelee narulelula edessäni ja myös siivouslastaa on kivaa metsästää. Kesällä kissatarhaan päästyäni olen nauttinut kovasti ulkoilusta siellä. Tosin sateisina päivinä viihdyn visusti sisällä. Tulen toimeen muiden kisujen kanssa, varsinkin huonetovereideni Thorin ja Haadeksen kanssa viihdyn. Pusken heitä hellästi otsaan ja syömme yleensä aamupalaa peput vierekkäin. Olisi parhautta, jos pääsisin kotiin, jossa on rohkea kissakaveri. En anna vielä silittää, mutta rohkaistun niin kovaa vauhtia, että hoitajani on varma, että annan silittää kesän loppuun mennessä. Etsin samassa sijaiskodissa asuvan Haadeksen kanssa yhteistä uutta kotia.

 

 

Salli ja Bee etsivät yhteistä kotia sijaiskodissa. Tämä kaksikko on rohkaistunut valtavasti sijaiskodissa, jossa ovat asuneet jo tovin. Kaksikosta Salli on rohkelikko, josta ujompi Bee ottaa mallia ja turvaa. Loppuelämän kodilta kisut toivovat kissakokenutta kotia, jossa on varauduttu Been hammassyöpymäsairauden hoitoon, mikä vaatii vuosittaista seurantaa eläinlääkärissä johon kuuluu mahdolliset hampaiden poistot.

”Olen ujo kisu Bee. Ikähaarukkani on 5-8-vuotta. En anna vielä silittää itseäni, mutta tulen varovasti haistamaan ojennettua kättä ja hieraisen pienesti poskeakin kättä vasten. Kovasti haluaisin uskaltaa silitettäväksi, mutta vielä vähän jännitän. Tykkään tarkkailla ihmisten touhuja ja tulen nukkumaan ihmisen viereen sohvalle. Minä tarvitsen aikaa ja kärsivällisyyttä uudelta kodilta rohkaistumiseeni. Tykkään istua sohvan selkänojalla ja tarkkailla ikkunasta ulos pihan tapahtumia. Lempilelujani on kaikki pallot ja niillä viihdytänkin itseäni pitkiäkin aikoja. Sallin kanssa meistä on tullut läheisiä ystäviä ja otankin paljon mallia rohkeammasta Sallista.

Minulta löytyi tehosterokotuksen yhteydessä paljon hoidettavaa suussani. Hammassyöpymäsairaus valitettavasti suutani vaivaa. Hampaitani poistettiin tammikuussa 2025 monen monta ja tästä eteenpäin vuosittaiset suun tarkistukset eläinlääkärillä ovat tarpeen. Semmoinen tarkistus, jossa hampaat röntgen kuvataan ja mikäli sairaus on edennyt, huonokuntoiset hampaat poistetaan. Tähän omistajan tulee olla varautunut taloudellisesti.”

”Olen sosiaalinen tyttö Salli ja olen noin 6-vuotias. Olen tullut luovutuksena itsestäni riippumattomista syistä. Totuin nopeasti sijaiskodissa ihmisiin ja viihdynkin ihmisten lähellä heidän toimiaan tarkkaillen. Syliin en anna vielä itseäni ottaa, mutta sohvalle tulen viereen istumaan ja vienosti maukaisten odottamaan rapsutuksia. Annan perheen päiväkoti-ikäisten lasten leikittää minua ja välillä jään heidänkin silitettäväksi. Laser ja narulelut ovat lemppareita. Suosikkipaikkani on ikkunan äärellä ja useimmiten istunkin sohvan selkänojalla ikkunasta ulos katsellen. Välillä jään tuijottamaan taikalaatikkoa, jota telkkariksi kutsutaan, ja kissatv:stä innostun täysin. Been kanssa olemme ystävystyneet ja yhteiset iltavillit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Ruoan jälkeen pesut ja pusut kuuluvat myös rutiineihimme. Olisi ihana löytää jo oma rakastava koti, jossa riittäisi leikittäjiä ja rapsuttajia.”

 

*sijaiskodissa Iiriksen kanssa, Haades etsii Iiriksen kanssa yhteistä kotia.

Olen komea kollipoitsu Haades. noin 5-vuotias. Jännitän eläintalolla kovasti, minä pysyttelen piilosilla päivisin. Asustelin eläintalolla toisten kissojen kanssa kissahuoneessa ja viihdyin kissakavereiden seurassa. Pääsin elokuussa 2025 alussa sijaiskotiin rohkaistumaan. Samassa sijaiskodissa Iiris kisun kanssa ja etsin Iiriksen kanssa yhteistä uutta kotia.

Savu on 2-5-vuotias kaunis poikakisu. Savu oli ujo poika tullessaan eläintalolle tulipalon polttamasta kodistaan vuonna 2024, mutta on rohkaistunut alkupäivistä kovasti. Sijaiskotiin Savu pääsi aivan loppuvuodesta 2024. Savu  yhä pelkää äkkinäisiä liikkeitä, eikä anna vielä koskea tai silittää.  Vähän sormenpäätä haistelee. Ei kuitenkaan pure eikä raavi, pelästyessään vain pinkaisee karkuun. Savu tulee ihmisen kanssa samaan tilaan vain, jos sijaishoitajan oma kisu Piipero on lähettyvillä. Savu pitääkin Piiperon seurasta kovasti. Savulle oikea koti on rauhallinen, jossa on rohkea kissakaveri. Sijaiskodissa Savu on nauttinut verkotetussa parvekkeella oleilusta kovasti ja se onkin Savun harras toive, että uudessa kodissa olisi myös parvekke tai  ulkotarha. Parvekkeella oleilun lisäksi lempi virikkeitä on ollut luonto-ohjelmien katselu telkusta. Rento poitsu koti-oloissa siis, mutta vielä ei anna silittää. Kantokoppaan laittaminen on hankalaa, koska Savu ei anna nostella itseään. Kodin on oltava kärsivällinen Savun kesytyksen kanssa.

Hei! Olen Frank. Minut loukutettiin toukokuussa 2024 eikä ikäni ole tiedossa, mutta olen arviolta 5 vuodesta ylöspäin. Olen ”ihmiskisu” eli en tule toimeen muiden kisujen kanssa. Etsinkin kotia ainoana kissana jo senkin takia, että minulla on diabetes ja muista kisuista sekä pienistä lapsista aiheutuvaa ylimääräistä stressiä olisi hyvä välttää. Nyt on meneillään valjaisiin totuttelu, että minut olisi mahdollista ottaa mukaan vaikka mökille. Sijaisäiti kutsuu minua Houdiniksi tai Sherlockiksi, kun löydän kaikki ruuat ja herkut, joita ei ole jemmattu tarpeeksi hyvin ja löydyn paikoista, joihin ei kuulema olisi saanut mennä

Olin tullessa todella laiha ja kävin monen kertaan eläinlääkärillä. Sitten löytyi syy. Diabetes. Alkoi insuliinipistoshoito eläintalolla ja kesän lopullä pääsin sijaiskotiin. Minulta poistettiin syksyllä parin katkenneen hampaan juuret, jotka vaivasivat. Sokeriarvoni alkavat nyt olla kunnossa, mutta laihtua pitäisi eläinlääkärin mukaan vähän. Se on nyt työn alla. Diabeetikkona tarvitsen aamuin illoin insuliinia ja ruokaa säännöllisesti päivän aikana. Ruoka-annokset punnitaan, niin paino ja sokerit pysyvät kohdillaan ja ruokinta-automaatit ovat oiva apu työssäkäyville. Sijaiskodissani sijaisäiti mittaa ajoittain lyhyet sokerit ja pitkäsokeri käydään mittauttamassa eläinlääkärillä. Samalla tutkitaan tarvittaessa virtsanäytteestä sokeri. Olen tosi kiltti eläinlääkärissä ja annan mitata lyhyen sokerin kotona korvanlehdestä, kun saan pari kuivalihaherkkua palkaksi mittauksen jälkeen.

Vaikka diabeteksen hoito kuulostaa vaivaloiselta, niin vastineeksi saat loppumatonta hurinaterapiaa ja hellyyttä, jos laskeudut istumaan kanssani lattialle. Pidän höyhynkeppi leikeistä ja metsästän palloja, kun niitä heitellään minulle. Olen loputtoman kiinnostunut ihmisten touhuista.

Diabetesruokaan, insuliiniin sokerinmittausliuskoihin, mittariin ja eläinlääkärikäynteihin menee rahaa, joten siihen täytyy varautua.

Olemme 9-10-vuotiaat kodinvaihtaja kisut Eetu ja Leevi. Tulimme eläintalolle marraskuussa ja jännitämme kovasti vieläkin. Olemmehan olleet pennusta asti kotioloissa sisäkissoina, yhden ihmisen luona. Meistä luovuttiin meistä riippumattomista syistä. Yön pimeydessä käymme syömässä ja asioillamme.  Päiväsaikaan ihmisten läsnäollessa viihdymme viereivierekkäin tämmöisessä isossa, pehmeässä nallemökissä, jonne mahdumme molemmat köllöttelemään. Meistä puna-valkoinen Leevi on vielä ujoin ja aina mustavalkoisen Eetun takana turvassa. Meistä Eetu jo katselee mökin oviaukolta suurilla nappisilmillään hoitajaa silmästä silmään. Annamme silittää ja käsitellä itseämme, mutta kavahdamme kosketusta pelosta ja nopeista liikkeistä voimme sähistä. Emme pääse eläintalolla rentoutumaan. Kaipaamme kovasti takaisin kotioloihin. Olisiko sinulla kahden kissan paikka kodissasi? Meidät on leikattu, rokotettu ja sirutettu.

Olen harmaaraidallinen tyttökissa Viki. Olen nuori, kaunis pienikokoinen tyttö. Suurilla tähtisilmilläni seurailen sinua. Hammashoidon jälkeen olen rentoutunut, kun suu on viimein kivuton. Nykyään nukun rennosti kissalassa pedissä, ihan kaikkien nähtävillä. Harvoin enää piilottelen. Tulen uteliaasti nuuskimaan nameja ihmisen lähettyville ja nappaan tassulla narun päässä olevasta lelusta kiinni, kun ihminen leikkii kanssani. Kotioloissa olen rohkaistunut  lisää, tulen syömään namit kädeltä, mutta kädelle on ensin varuiksi vähän suhistava. Rakastan leikkiä itsekseni ja minua leikittäessä. Rentoudun päivä päivältä. Minusta saat ihanan ystävän.

Minut on leikattu, rokotettu ja sirutettu. Minulta on poistettu useampi hammas ja suussani on todettu hammassyöpymää, jonka takia suuni tilanne on tarkistettava vuosittain eläinlääkärissä poistettavien hampaiden osalta. Hammassyöpymäsairaus on etenevä sairaus suussa. Lisäksi hengitykseni on välillä työlästä, varsinkin stressaantuessani. Keuhkoni on kuvattu, mutta selitystä välillä rohisevalle hengitykselle ei oikein löytynyt ja syy tähän on kysymysmerkkinä yhä. Jatkohoitona on hengityksen seurailu ja toki käytävä eläinlääkärissä, jos se muuttuu työläämmäksi. Päivitys: keuhkoni kontrolloitiin tammikuussa 2025 ja diagnoosina on astma. Sitä aletaan hoitamaan kortisonitabletein.

Minulle sopiva koti on paikka, jossa on kissakokemusta ja jossa pärjätään taloudellisesti eläinlääkärikulujeni kanssa.